keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuin viikonlopun odottelua

Muutama paiva sitten tajusin, mika tunne mulla on taalla lahes kaiken aikaa. Se on se tunne, kun arki ei ole merkitsevaa kotona, vaan odottaa aina vain tulevaisuudessa haamottavaa viikonloppua. Taalla se arki vain kestaa hieman kauemmin.

Pohdin sita, kuinka tuntuu etten ota kaikkea vaihdosta irti, koska en oikein osaa tai ole hirvean kiinnostunut oma-aloitteisesti reissaamaan tai tutkimaan paikkoja. Sitten jos joku vie, on kuitenkin kivaa, mutta jotenkin kai luonteeseen kuuluu se, ettei halaja maailmalle. Jopa Suomen sisalla ei tule juurikaan reissattua omasta aloitteesta. Toinen on seura, jota ei taalla juuri ole. Tuntuu, etta kavereita ei oikeastaan ole, eika ainakaan uusia sydanystavia tai villeja bileita. Sitten istun koneella koulun resurssien aarella niin kauan kun koulu on auki (mahdollisimman paljon koulutehtavia tehden, nekin vaan joskus loppuu), ja loppuajan odotan paivittaista puhelua Suomesta.

Kirjoitin aiheesta FB-paivityksen omaan profiiliini, ja sain hyvin mieltakohentavia kommentteja ihmisilta.


Eva-Mari:
"Sehän on tavallaan työprojekti, koska vaihto on ikäänkuin yksi opiskeluun liittyvä vapaavalintainen tehtävä. Pakollinen sikäli, että vaihto on yksi tapa suorittaa yksi pakollisista tehtävistä. Itse tein työharjoittelujakson Ugandassa ja sinne saatiin pieni sponssi yliopistolta (kattoi osan matkakuluista, rokotuksista yms, loput katettiin pankkilainalla) ja koin ensin suurta vastuuta siitä, että koko ajan pitää suorittaa, koska koulutehtävä ja yhteiskunta kustantaa jne. Onneksi sitten kuitenkin tajusin sen, että mehän saadaan venyä ja joustaa ja paikata tilanteita jne vaikka miten paljon, mutta tosiasia on se, että meillä on 8h työpäivä ja loput on vapaata. Ja piste. Sosiaalisuus ja urpous on juttu erikseen, eipä minultakaan jäänyt harjoittelujaksolta käteen ystävyyssuhteita, vaikka niitä oli tyrkyllä. Mutta omassa kuoressaan voi ulkomaillakin kerätä elämyksiä ja nauttia asioista samoin kuin kotimaassakin. Rajaa itsellesi työaika ja tee sen ulkopuolella jotain mistä itse pidät. Kukaan ei valvo sinua, ope ei ole läsnä, eikä luokkakaverit aseta paineita. Tee vaihdosta oman näköisesi, valitse se mikä on sinusta tärkeää ja jos opella on jotain mielessä niin vastaa siihen. Siinä se. ;)"

Annariina:
"Silloin kun olin Japanissa, niin oli jopa huono omatunto siitä, etten ottanut irti kaikkea mikä lähti, ja tunsin että oli väärin viettää aikaa kämpillä omassa rauhassaan, niinkuin tykkään suomessakin tehdä. Jossain vaiheessa sitten ajattelin, ettei ole mitään tiettyä tapaa, miten ulkomailla asuessa pitäisi olla ja toimia, vaan voin tehdä niinkuin itse haluan. Toki sitä uudessa kulttuurissa mielellään kokeilee kaikkea uutta, mutta kun sitä on jatkunut vähän pidempään, alkaa kaipaamaan arkea ja rutiineja. Viimeisenä viikkona kävi kyllä mielessä, että olisin voinut tehdä vaikka mitä muuta, mutta ihan arkisista jutuista on tullut hyviä kokemuksia. Minulle esimerkiksi oli saavutus oppia suunnistamaan ja kulkea junalla miljoona kaupungissa, jossa harva ihminen puhuu englantia. Ja aina voi vierailla uudestaan. Kaikkea ei tarvitse saada heti."

Arttu:
"Samoilla linjoilla Annariinan kanssa. Kuulostaa siltä, että asetat jotenkin paineita vapaa-aikaan. Ota ihan rauhallisesti. Ihmiset puhuu paljon miten Mä elän unelmaa täällä Aasiassa. Mulle tää taas on ihan arkea. Viikonloppuna en jaksa avata ulko-ovea kertaakaan. Makaa kotona, lue kirja, pelaa jotain. Kuluta vapaa-aikaa just niin tehottomasti kun haluat. :)"

Juttelin asiasta taalla vaihdossa pari vuotta sitten olleen Jennin kanssa, ja han kirjoitti asioita, jotka olivat aivan kuin omasta kynasta! En nyt ala pitkia chattiviesteja tahan postaamaan, mutta Jenni kommentoi myos FB:ssa:

"Kappas, ei ollakaan ainuita jotka näin on vaihdon kokeneet ;)Mutta jos on urpo reissaamaan ja tekemään tuttavuuksia niin so what? Tee sitä mikä sun mielestä on kivaa, koska nyt sulla on siihen aikaa ja mahdollisuus :)Ja niinku juteltiin, "mjäh." on ihan hyvä vastaus kysyttäessä vaihdosta ;)"

Ehka juuri nailla viikoilla on hiipinyt mieleen erilaiset huolet vaihdon ONNISTUMISESTA, kun koulussa on todella, todella loysaa nyt, ja samaan aikaan olen jo ostanut lennon Suomeen ja asuntovalitysfirmasta kysellaan peraan, milloinka olenkaan muuttamassa pois, ja muistutellaan lahettamaan tieto lahtemisesta myos kunnalle.

Enaa vahan yli 2 kuukautta Hollannin maaperalla! En kylla tieda, kuinka kaytan Suomessakaan vapaa-aikaani ja onko se jotain erityisen jarkevaa tai sosiaalista siellakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti