tiistai 30. toukokuuta 2017

Sound weeks

Meilla alkoi viime viikolla kahden lahes kokonaisen viikon rupeama nimelta Sound Design Weeks. Se on eri aikaan eri vuosikurssien oppilailla, ja meilla se on samaan aikaan kuin jo tutuksi tulleilla kakkosluokkalaisilla hollantilaisilla.

Tana vuonna tehtavanamme on tehda 'Sound battle' taiteen ja designin valille (onhan koulun linja Art, Communication and Design). Aikaa on aika rutkasti vajaa kaksi viikkoa, silla viime viikosta aikaa meni helatorstaihin ja sita seuraavaan perjantain vapaapaivaan, ja itse taistelu on taman viikon torstaina. Yhteensa aikaa projektin parissa onkin siis yhteensa seitseman paivaa, vaikka se lukkarissa viekin kaksi viikkoa.

Harmikseni nama aaniviikot vievat tilaa normaaleilta tunneilta, joita on muutenkin vahan. Haluaisin mielellani jatkaa enemman grafiikkatyon parissa, silla siina olen muita jaljessa, ja se on mieluisin projekti taalla.

No, ulkomaalaisten yhteistyokyky ryhmaprojekteissa joutui taas koetukselle. Jotenkin taalla oppii inhoamaan ryhmatoita. Samaan aikaan olen maailman mudissa ja maailman huonoin kaikessa, mutta samalla sata kertaa parempi kuin kaikki muut. Tuntuu, etta taalla ryhmatyot on tosi pitkalle semmoista haahuilua ja tyhjanpaivaista hengailua sen sijaan, etta alettaisi hommiin. Ajattelin, etta tama voi olla siksi, etta opettajat eivat potki meita ruoska viuhuen tyon pariin, vaan olettavat meidan olevan vastuullisia aikuisia, jotka kykenevat siihen itse. Vaan kun ei vaikuta suurinosa kykenevan, ja sitten mina pieni stressipallero tarisen vaan nurkassa. Kielivajaana ulkomailla en ala ottamaan johtajan roolia, vaikka vastaavissa tilanteissa Suomessa voisinkin tehda. Tuntuu kuitenkin, etta Suomessa Oamkissa ryhmatyot on joko sujuneet aluksi jouhevammin, tai niita on ollut niin vahan etta ne on unohtuneet. Tai sitten vain blokkaan ne pahat muistot mielesta.

Ryhmalaisten tyoskentelytahdin huomasi siita, etta kun tana maanantaina menimme kouluun ja esittelimme ryhmittain taistelun eri osa-alueiden ideointia, eras ryhma sai palautteen, etta heidan jutun piti olla valmis, loppuun asti mietitty ja hiottu viime keskiviikkona (ennen pitkaa viikonloppua), mutta edelleen he tokottivat luokan edessa esittelemassa konstepteja, keskeneraisia ideanpoikasia ja hataria ajatuksia. Just.

Meilla oli tahan paivaan mennessa ollut 4 paivaa taman projektin parissa, ja olin tyoskennellyt ehka vain muutamia tunteja, vaikka lukkarissa paivat on merkitty klo 10-17. Tanaan sentaan paasin oikeisiin hommiin, ja tein hommia noin neljaan saakka, kun muut olivat jo lahteneet "tyoskentelemaan muualle" (heittomerkeilla tai ilman, henkilosta riippuen).

Battleen tulee siis viisi osiota.
- Videon dubbaus: Seka Art etta Design tiimit saivat eri videonpatkat, joihin pitaa tehda aanimaailma. Osa livena, osa etukateen nauhoitettuina, osa aanipankeista.
- Materiaalit: Kumpikin joukkue saa etukateen tietoon samat 10 materiaalia, joista viiden aanet saa nauhoittaa etukateen ja viisi pitaa esittaa livena. Esitetaan jokin aaniteos naita materiaaleja hyodyntaen.
- Muistipeli: Kuin visuaalinen muistipeli, mutta aanilla. Joukkueelle keratyt aanet (oikeat parit) jaa talteen, ja niita hyodynnetaan viimeisessa tehtavassa.
- Tietovisa: Justiinsa se, milta kuulostaa. Tassakin taisi saada pisteiksi aania hyodynnettavaksi viimeisessa.
- Vapaavalintainen biisi, joka tehdaan ennalta valmisteltujen biittien paalle rakentaen koko kisan aikana keratyista aanista uusi biisi.

Jotenkin noissa oli alunperin ideana, etta taide- ja designjoukkueet kilpailisi hyvin samanlaisissa puitteissa, mutta omasta nakokulmastaan tehtavanannon toteuttaen. En vain usko etta nakyy, tai siis kuuluu.

Itse paasin tanaan hauskaan tehtavaan, jossa suunnittelimme aanimaailmaa tahan mainokseen.


torstai 18. toukokuuta 2017

Suomen terveiset!

Talla viikolla kavivat parina paivana koulullamme vierailemassa Oamkista eli ammattikorkeakoulusta Suomesta/Oulusta pari henkilokunnan jasenta! Tutustuivat hieman siihen millaista taalla on opiskella, kavivat tiloja lapi ja kavivat kokouksessa seka taalla ArtCoDessa ja journalistipuolella kokouksissa (Suomessa meidan kokonaisuuden nimi on viestinta johon sisaltyy seka visuaalinen suunnittelu etta journalismi).

Oli tosi hassua puhua pitkasta aikaa naamatusten ihmisten kanssa Suomea, ja viela koululla! Ristiin rastiin, hollantilaiselle opelle englantia ja suomalaiselle suomea... Kaytiin yhdessa suomalaisporukalla parina paivana lounaalla ja myos katselemassa hieman keskustaa. Oli ihan mahtavat saat, hellelukemat taisi olla varjossakin, ja suomalaisilla riitti ihmeteltavaa. Yritin kertoa, etta ei taalla normaalisti tallaista ole, ja sita sanoivat kaikki hollantilaiset heille kanssa. Ja niinhan siina kavi, etta kun suomalaiset poistuivat, ottivat saatkin mukanaan!

Toivottavasti Karo ja Milla-Maija saivat taalta kokemuksia, tietoa ja ideoita jaettavaksi ja hyodynnettavaksi!



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuin viikonlopun odottelua

Muutama paiva sitten tajusin, mika tunne mulla on taalla lahes kaiken aikaa. Se on se tunne, kun arki ei ole merkitsevaa kotona, vaan odottaa aina vain tulevaisuudessa haamottavaa viikonloppua. Taalla se arki vain kestaa hieman kauemmin.

Pohdin sita, kuinka tuntuu etten ota kaikkea vaihdosta irti, koska en oikein osaa tai ole hirvean kiinnostunut oma-aloitteisesti reissaamaan tai tutkimaan paikkoja. Sitten jos joku vie, on kuitenkin kivaa, mutta jotenkin kai luonteeseen kuuluu se, ettei halaja maailmalle. Jopa Suomen sisalla ei tule juurikaan reissattua omasta aloitteesta. Toinen on seura, jota ei taalla juuri ole. Tuntuu, etta kavereita ei oikeastaan ole, eika ainakaan uusia sydanystavia tai villeja bileita. Sitten istun koneella koulun resurssien aarella niin kauan kun koulu on auki (mahdollisimman paljon koulutehtavia tehden, nekin vaan joskus loppuu), ja loppuajan odotan paivittaista puhelua Suomesta.

Kirjoitin aiheesta FB-paivityksen omaan profiiliini, ja sain hyvin mieltakohentavia kommentteja ihmisilta.


Eva-Mari:
"Sehän on tavallaan työprojekti, koska vaihto on ikäänkuin yksi opiskeluun liittyvä vapaavalintainen tehtävä. Pakollinen sikäli, että vaihto on yksi tapa suorittaa yksi pakollisista tehtävistä. Itse tein työharjoittelujakson Ugandassa ja sinne saatiin pieni sponssi yliopistolta (kattoi osan matkakuluista, rokotuksista yms, loput katettiin pankkilainalla) ja koin ensin suurta vastuuta siitä, että koko ajan pitää suorittaa, koska koulutehtävä ja yhteiskunta kustantaa jne. Onneksi sitten kuitenkin tajusin sen, että mehän saadaan venyä ja joustaa ja paikata tilanteita jne vaikka miten paljon, mutta tosiasia on se, että meillä on 8h työpäivä ja loput on vapaata. Ja piste. Sosiaalisuus ja urpous on juttu erikseen, eipä minultakaan jäänyt harjoittelujaksolta käteen ystävyyssuhteita, vaikka niitä oli tyrkyllä. Mutta omassa kuoressaan voi ulkomaillakin kerätä elämyksiä ja nauttia asioista samoin kuin kotimaassakin. Rajaa itsellesi työaika ja tee sen ulkopuolella jotain mistä itse pidät. Kukaan ei valvo sinua, ope ei ole läsnä, eikä luokkakaverit aseta paineita. Tee vaihdosta oman näköisesi, valitse se mikä on sinusta tärkeää ja jos opella on jotain mielessä niin vastaa siihen. Siinä se. ;)"

Annariina:
"Silloin kun olin Japanissa, niin oli jopa huono omatunto siitä, etten ottanut irti kaikkea mikä lähti, ja tunsin että oli väärin viettää aikaa kämpillä omassa rauhassaan, niinkuin tykkään suomessakin tehdä. Jossain vaiheessa sitten ajattelin, ettei ole mitään tiettyä tapaa, miten ulkomailla asuessa pitäisi olla ja toimia, vaan voin tehdä niinkuin itse haluan. Toki sitä uudessa kulttuurissa mielellään kokeilee kaikkea uutta, mutta kun sitä on jatkunut vähän pidempään, alkaa kaipaamaan arkea ja rutiineja. Viimeisenä viikkona kävi kyllä mielessä, että olisin voinut tehdä vaikka mitä muuta, mutta ihan arkisista jutuista on tullut hyviä kokemuksia. Minulle esimerkiksi oli saavutus oppia suunnistamaan ja kulkea junalla miljoona kaupungissa, jossa harva ihminen puhuu englantia. Ja aina voi vierailla uudestaan. Kaikkea ei tarvitse saada heti."

Arttu:
"Samoilla linjoilla Annariinan kanssa. Kuulostaa siltä, että asetat jotenkin paineita vapaa-aikaan. Ota ihan rauhallisesti. Ihmiset puhuu paljon miten Mä elän unelmaa täällä Aasiassa. Mulle tää taas on ihan arkea. Viikonloppuna en jaksa avata ulko-ovea kertaakaan. Makaa kotona, lue kirja, pelaa jotain. Kuluta vapaa-aikaa just niin tehottomasti kun haluat. :)"

Juttelin asiasta taalla vaihdossa pari vuotta sitten olleen Jennin kanssa, ja han kirjoitti asioita, jotka olivat aivan kuin omasta kynasta! En nyt ala pitkia chattiviesteja tahan postaamaan, mutta Jenni kommentoi myos FB:ssa:

"Kappas, ei ollakaan ainuita jotka näin on vaihdon kokeneet ;)Mutta jos on urpo reissaamaan ja tekemään tuttavuuksia niin so what? Tee sitä mikä sun mielestä on kivaa, koska nyt sulla on siihen aikaa ja mahdollisuus :)Ja niinku juteltiin, "mjäh." on ihan hyvä vastaus kysyttäessä vaihdosta ;)"

Ehka juuri nailla viikoilla on hiipinyt mieleen erilaiset huolet vaihdon ONNISTUMISESTA, kun koulussa on todella, todella loysaa nyt, ja samaan aikaan olen jo ostanut lennon Suomeen ja asuntovalitysfirmasta kysellaan peraan, milloinka olenkaan muuttamassa pois, ja muistutellaan lahettamaan tieto lahtemisesta myos kunnalle.

Enaa vahan yli 2 kuukautta Hollannin maaperalla! En kylla tieda, kuinka kaytan Suomessakaan vapaa-aikaani ja onko se jotain erityisen jarkevaa tai sosiaalista siellakaan.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Tylsyyden tylsyys!

Hollantilaisilla alkoi kahden viikon harjoittelu. Meillä vaihtareilla sen sijaan ei ole mitään extraa näille päiville. Meillä on edelleen sanat tunnit kuin ihan alussa, eli grafiikka, keramiikka ja piirtäminen. Niistä ei kuitenkaan ihan hullun montaa tuntia tule viikkoon ohjelmaa...

Keramiikassa jatkoin muottien tekemistä, ja tein muotit omenasta ja päärynästä.

Piirtotunnit oli ekalla viikolla peruttu. Sinne piti valita mustavalkoinen valokuva ja kirjoittaa siitä tarina. Sain tarinan valmiiksi, se kertoo tytöstä, joka tapaa kakadun kerran ja yrittää sitten löytää sen uudelleen, kuitenkin vain löytäen muita lintuja (Jennalle kiitos ideasta!).

Grafiikassa ompelin valmiiksi luurankokaijan, ja aloitin ja jatkoin tyynyjen tekoa. Tänään painettiin jo ekat satsit väriä!






Viimeisin on terveinen edelliseltä suomivaihtarilta, Jenniltä! Seulat ei ole kertakäyttöisiä, vaan alle saattaa jäädä näkymään edelliset työt. Eräästä paljastui yllättävästi suomalaista tekstiä!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Art meets art

Meilla oli viime viikolla poikkitieteellinen (?) viikko, jossa musiikin, laulun, musikaaliteatterin, sirkuksen, tanssin ja meidan ArtCoDen tokaluokkalaiset (ja vaihtarit) kokoontuivat yhteen viikon ajaksi suorittamaan erilaisia workshoppeja maanantaista torstaihin. Koko jutun isona kattoaiheena oli Space (ennemminkin tarkoittaen tilaa kuin ulkoavaruutta).

Ekana paivana oli ennen lounasta kaikkien osastojen esittely. Meidan art, communication and design -opiskelijoiden esittely oli ironisen samanlainen kuin mita voisimme Oulussakin kokea, silla se viestinta ei viestinnan osastolla aina ihan pelaa, ja artcodelaiset menivat esittelemaan osastonsa kylmiltaan, ilman ennalta valmisteltua power pointtia.

Iltapaivalla oli ekan workshopin aika, jossa oli kanssani ennestaan vain kaksi tuttua naamaa, ja meidat vaihtarit oli tahalleen jaettu jalleen eri ryhmiin. Eka workshop oli tanssia, jossa kaksi ohjaajaa neuvoivat meille erilaisia keinoja olla tietoinen omasta kehosta, mm. hidastettua kavelya, silmien rapyttamisen tiedostamista ja hallintaa, yms. kehollista juttua. Toinen tanssiaiheinen paja sisalsi kuulemma paaaljon enemman liiketta, ja kavikin ilmi, etta tyopajoja oli yhteensa kahdeksan, ja niista osallistuttiin vain neljaan. Taman kurssin opettaja oli mukava, ja puhui koko ajan englantia.

Tokana paivana meilla oli luento aamusella, aiheesta... en osaa sanoa. Luennoitsijana oli maailman hymyilevin viulunsoittajamies, jolla oli hulluna positiivista energiaa ja intohimoa jaettavaksi. Meidan piti yrittaa miettia omaa kutsumustamme, joka olisi pitanyt oikeasti olla 'taide' (mita tahansa luovaa se voikaan olla), tosin itsella ajatus valilla lipsui vahingossa todellisen intohimoni, papukaijojen, pariin... On hankala selittaa, mista luennossa oli oikeasti kyse, se oli ehka eniten motivational speach luovan alan opiskelijoille, tuleville luovan alan ammattilaisille... Ehka. Lopussa meidan piti tulla yhteen myos oman alan ulkopuolella, ja kirjoittaa oma intohimon kohde paperille, ja etsia ihmisia joilla on samankaltainen intohimo. Itse loysin ihmisia jotka tykkasivat haikaloista, kasveista, luonnosta ja tahdenlennoista. Sitten piti jutella, voisimmeko jotekin olla hyodyksi toisillemme kiinnostuksenkohteidemme perusteella. Meidan ryhmassa yhteyksia ei syntynyt, mutta en epaile yhtaan etteiko jotkut musiikkiaiheiseen ryhmaan paatyneet voisi loytaa uusia, hyodyllisia tuttavuuksia.



Iltapaivalla tyopajassa oli meidan oma ala, jossa piti tehda pienoismallina levysta 'taydellinen tila' jollekin omalle teokselle. Tietty taydellinen tila esiintymisen tai taiteen puolesta on erilainen muusikolle, tanssijalle, sirkustaitelijalle tai jollekin joka ei ole itse paikalla, vain jattaa teoksensa ihailtavaksi. Itse suunnittelin pienoismallin teoksesta, jonka haluaisin tehda joskus protestoimaan lintujen pitoa pienissa, pyoreissa hakeissa yksinaan, ilman lajitoveria, vai likaiset peilit virikkeinaan. Se ei kylla nay kovin hyvin pienoismallissa... Tavoitteenani oli, etta tila itsessaan teoksen ymparilla on vaalea, tylsa, kolkko ja iso, kuin etta lintu ei nae mitaan kiinnostavaa, mutta ymparilla on tilaa, linnun ollessa kuitenkin vankina pyoreassa, pienessa vankilassaan. (Toiset ryhmat kuulemma loivat valokuvauksen keinoin optisia illuusioita toisessa tyopajassa samasta aiheesta.)



Kolmas paja keskiviikkona heti aamusta oli teatteria. Kun toiset ryhmat kavivat sirkustyopajalla opettelemassa toistensa hartioilla seisomista, oli meidan ryhman tehtava lievasti helpompi. Tutustuimme erilaisiin valonlahteisiin, ja tehtavanamme oli luoda pieni, noin minuutin mittainen naytelma, otos, tms. jossa loisimme vahintaan kaksi erilaista valaistusolosuhdetta. Sen kuvaaminen oli hankalaa, koska olin itse hommissa tietty oman esiintymisemme ajan. :D Kaytannossa teimme niin, etta keltainen valo ilmaisia auringonlaskua, sininen valo avaruutta ja lisaksi teimme kalvolla hienoja 'revontulia' taivaalle myos. Lopussa kaikki himmeni mustaan. Toinen ryhma teki varjonukketeatteria, joka oli siisti mutta niilla ei kylla ne valot muuttuneet yhtaan, jonka itse kylla ymmarsin olevan yksi idea jutussa... Kuvassa keltainen\oranssi valo, joka 'poistaa varit', aika siisti.



Iltapaivan paja, ja samalla viimeinen tyopaja oli musiikki, jossa teimme musiikkia kehoillamme taputellen tai maata tampaten, puhuimme esim. kunnioituksesta luovalla alalla. Mielenkiintoisin tehtava oli pareittain matkia toista oman alan kautta. Esim. laulaja laulaa patkan, tanssija matkii tanssimalla saman laulun patkan. Harmi etta itse jouduin tuossa pariksi toisen artcodelaisen kanssa, joten se ei ollut meille niin mielenkiintoinen juttu...

Torstaina, eli viikon viimeisena paivana meidan piti tehda kasaan esitys kaikesta, mita jai mieleen viikon tyopajojen jaljilta. Kokosimme kokemuksiamme lapuille ja loimme niista ryppaita, mika jai monella mieleen jne. Niista sitten aloimme luoda performanssiesitysta. Saimme myos kayda katsomassa neljan muun ryhman esitykset. Ja olihan ne outoja. Tietty kaikki ryhmat ei edes kayneet samoissa tyopajoissa, joten ehka sen takia osa oli tooosi outoja. Jotenkin performanssitaide ei ole loytanyt tietaan mun sydameen tai mieleen, koska niita on aina tosi hankala ymmartaa ja ne on tosi pelottavia, koska ihmiset kayttaytyy niin eri tavoin.

Meidan piti hyodyntaa tilaa, johon meidat maarattiin. Eras ryhma muutti normaalin kokoustilan tms. tyystin, laittamalla yleison kavelemaan poydista tehdyille poluille ja kasaamalla tuoleja valtaviin, sekaviin pinoihin. Ihmisten kohtaaminen oli silti creepya. Kaksi muuta ryhmaa muistutti kovasti toisiaan, vain kayttaytyen oudosti outojen aanien kakofoniassa. Viimeisimman ryhman esitys oli yhteensa 40-minuuttinen improvisoitu naytelma, vaikka meille sanottiin etta sen pitaa olla 5-10 minuuttinen. Huh...

Meidan esitys oli kylla varmaan yhta erikoinen ja mielivaltainen, enka itsekaan ole ihan varma mista ne kaikki ideat tulivat. Paastimme katsojat tilaan vain parin kerrallaan valuen, joista lahtevia aania matkimme kaikumaisesti. Itse esityksessa hyodynnettiin tilan ikkunattomuutta ja valottomuutta seka ohjelmoituja valoja simuloiden hidasta silmien rapyttelya tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden esiintyessa hidastetusti lavalla, muusikkojen saestaessa ja laulajien laulaessa.


Semmosta. Perjantai olikin sitten vapaapaiva monessa merkityksessa, silla koulu ei ollut edes auki. Harmi etta piti tulla koululle asti toteamaan se... -_-