maanantai 8. toukokuuta 2017

Art meets art

Meilla oli viime viikolla poikkitieteellinen (?) viikko, jossa musiikin, laulun, musikaaliteatterin, sirkuksen, tanssin ja meidan ArtCoDen tokaluokkalaiset (ja vaihtarit) kokoontuivat yhteen viikon ajaksi suorittamaan erilaisia workshoppeja maanantaista torstaihin. Koko jutun isona kattoaiheena oli Space (ennemminkin tarkoittaen tilaa kuin ulkoavaruutta).

Ekana paivana oli ennen lounasta kaikkien osastojen esittely. Meidan art, communication and design -opiskelijoiden esittely oli ironisen samanlainen kuin mita voisimme Oulussakin kokea, silla se viestinta ei viestinnan osastolla aina ihan pelaa, ja artcodelaiset menivat esittelemaan osastonsa kylmiltaan, ilman ennalta valmisteltua power pointtia.

Iltapaivalla oli ekan workshopin aika, jossa oli kanssani ennestaan vain kaksi tuttua naamaa, ja meidat vaihtarit oli tahalleen jaettu jalleen eri ryhmiin. Eka workshop oli tanssia, jossa kaksi ohjaajaa neuvoivat meille erilaisia keinoja olla tietoinen omasta kehosta, mm. hidastettua kavelya, silmien rapyttamisen tiedostamista ja hallintaa, yms. kehollista juttua. Toinen tanssiaiheinen paja sisalsi kuulemma paaaljon enemman liiketta, ja kavikin ilmi, etta tyopajoja oli yhteensa kahdeksan, ja niista osallistuttiin vain neljaan. Taman kurssin opettaja oli mukava, ja puhui koko ajan englantia.

Tokana paivana meilla oli luento aamusella, aiheesta... en osaa sanoa. Luennoitsijana oli maailman hymyilevin viulunsoittajamies, jolla oli hulluna positiivista energiaa ja intohimoa jaettavaksi. Meidan piti yrittaa miettia omaa kutsumustamme, joka olisi pitanyt oikeasti olla 'taide' (mita tahansa luovaa se voikaan olla), tosin itsella ajatus valilla lipsui vahingossa todellisen intohimoni, papukaijojen, pariin... On hankala selittaa, mista luennossa oli oikeasti kyse, se oli ehka eniten motivational speach luovan alan opiskelijoille, tuleville luovan alan ammattilaisille... Ehka. Lopussa meidan piti tulla yhteen myos oman alan ulkopuolella, ja kirjoittaa oma intohimon kohde paperille, ja etsia ihmisia joilla on samankaltainen intohimo. Itse loysin ihmisia jotka tykkasivat haikaloista, kasveista, luonnosta ja tahdenlennoista. Sitten piti jutella, voisimmeko jotekin olla hyodyksi toisillemme kiinnostuksenkohteidemme perusteella. Meidan ryhmassa yhteyksia ei syntynyt, mutta en epaile yhtaan etteiko jotkut musiikkiaiheiseen ryhmaan paatyneet voisi loytaa uusia, hyodyllisia tuttavuuksia.



Iltapaivalla tyopajassa oli meidan oma ala, jossa piti tehda pienoismallina levysta 'taydellinen tila' jollekin omalle teokselle. Tietty taydellinen tila esiintymisen tai taiteen puolesta on erilainen muusikolle, tanssijalle, sirkustaitelijalle tai jollekin joka ei ole itse paikalla, vain jattaa teoksensa ihailtavaksi. Itse suunnittelin pienoismallin teoksesta, jonka haluaisin tehda joskus protestoimaan lintujen pitoa pienissa, pyoreissa hakeissa yksinaan, ilman lajitoveria, vai likaiset peilit virikkeinaan. Se ei kylla nay kovin hyvin pienoismallissa... Tavoitteenani oli, etta tila itsessaan teoksen ymparilla on vaalea, tylsa, kolkko ja iso, kuin etta lintu ei nae mitaan kiinnostavaa, mutta ymparilla on tilaa, linnun ollessa kuitenkin vankina pyoreassa, pienessa vankilassaan. (Toiset ryhmat kuulemma loivat valokuvauksen keinoin optisia illuusioita toisessa tyopajassa samasta aiheesta.)



Kolmas paja keskiviikkona heti aamusta oli teatteria. Kun toiset ryhmat kavivat sirkustyopajalla opettelemassa toistensa hartioilla seisomista, oli meidan ryhman tehtava lievasti helpompi. Tutustuimme erilaisiin valonlahteisiin, ja tehtavanamme oli luoda pieni, noin minuutin mittainen naytelma, otos, tms. jossa loisimme vahintaan kaksi erilaista valaistusolosuhdetta. Sen kuvaaminen oli hankalaa, koska olin itse hommissa tietty oman esiintymisemme ajan. :D Kaytannossa teimme niin, etta keltainen valo ilmaisia auringonlaskua, sininen valo avaruutta ja lisaksi teimme kalvolla hienoja 'revontulia' taivaalle myos. Lopussa kaikki himmeni mustaan. Toinen ryhma teki varjonukketeatteria, joka oli siisti mutta niilla ei kylla ne valot muuttuneet yhtaan, jonka itse kylla ymmarsin olevan yksi idea jutussa... Kuvassa keltainen\oranssi valo, joka 'poistaa varit', aika siisti.



Iltapaivan paja, ja samalla viimeinen tyopaja oli musiikki, jossa teimme musiikkia kehoillamme taputellen tai maata tampaten, puhuimme esim. kunnioituksesta luovalla alalla. Mielenkiintoisin tehtava oli pareittain matkia toista oman alan kautta. Esim. laulaja laulaa patkan, tanssija matkii tanssimalla saman laulun patkan. Harmi etta itse jouduin tuossa pariksi toisen artcodelaisen kanssa, joten se ei ollut meille niin mielenkiintoinen juttu...

Torstaina, eli viikon viimeisena paivana meidan piti tehda kasaan esitys kaikesta, mita jai mieleen viikon tyopajojen jaljilta. Kokosimme kokemuksiamme lapuille ja loimme niista ryppaita, mika jai monella mieleen jne. Niista sitten aloimme luoda performanssiesitysta. Saimme myos kayda katsomassa neljan muun ryhman esitykset. Ja olihan ne outoja. Tietty kaikki ryhmat ei edes kayneet samoissa tyopajoissa, joten ehka sen takia osa oli tooosi outoja. Jotenkin performanssitaide ei ole loytanyt tietaan mun sydameen tai mieleen, koska niita on aina tosi hankala ymmartaa ja ne on tosi pelottavia, koska ihmiset kayttaytyy niin eri tavoin.

Meidan piti hyodyntaa tilaa, johon meidat maarattiin. Eras ryhma muutti normaalin kokoustilan tms. tyystin, laittamalla yleison kavelemaan poydista tehdyille poluille ja kasaamalla tuoleja valtaviin, sekaviin pinoihin. Ihmisten kohtaaminen oli silti creepya. Kaksi muuta ryhmaa muistutti kovasti toisiaan, vain kayttaytyen oudosti outojen aanien kakofoniassa. Viimeisimman ryhman esitys oli yhteensa 40-minuuttinen improvisoitu naytelma, vaikka meille sanottiin etta sen pitaa olla 5-10 minuuttinen. Huh...

Meidan esitys oli kylla varmaan yhta erikoinen ja mielivaltainen, enka itsekaan ole ihan varma mista ne kaikki ideat tulivat. Paastimme katsojat tilaan vain parin kerrallaan valuen, joista lahtevia aania matkimme kaikumaisesti. Itse esityksessa hyodynnettiin tilan ikkunattomuutta ja valottomuutta seka ohjelmoituja valoja simuloiden hidasta silmien rapyttelya tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden esiintyessa hidastetusti lavalla, muusikkojen saestaessa ja laulajien laulaessa.


Semmosta. Perjantai olikin sitten vapaapaiva monessa merkityksessa, silla koulu ei ollut edes auki. Harmi etta piti tulla koululle asti toteamaan se... -_-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti