Otin loivan laskun matkaan henkisesti ja sosiaalisesti. Parempi puoliskoni oli nimittäin noin viikkoa ennen lähtöäni reissussa itse, mikä jätti minut painimaan henkisten esteiden kanssa yksin kotiin (vaikka tietty näin viimeisinä päivinä paljon kavereita!), ja lähdin Oulusta ilman hyvästejä. Mutta jippo oli siinä, että hän liittyisi seuraani suoraan Briteistä Tilburgiin!
Kämppäni Tilburgissa olin odottanut olevan 5 hengen solu, jossa jokaisella on oma huone, ja yhteisenä vessa, kylpyhuone, olohuone ja keittiö. Hieman epäselvää oli, onko olohuonetta lainkaan, sillä asuntosivustolla ilmoitukset olivat hyvin samanlaisia, sisältäen samoja kuvia eri taloista, ja välillä ollen ristiriidassa kuvien ja tekstien kanssa. Kaverini olivat kokeneet vaihdossa asuntoja, joissa makuuhuone ei ollutkaan yksityinen, ja yhteiset tilat jaettiin koko kerroksen, toisin sanoen 20-30 hengen kesken.
Halusin kämpän, jossa olisi olohuone, joka voisi muodostua kämppisten keskeinen hengauspaikka, vaikka en tiennyt muodostuuko kaveriporukka kämppiksistä vai koulukavereista.
Sosiaalista sopeutumista pelkäsin hidastavan sen, että puolisko tulee samaan kaupunkiin viikoksi, siksi aikaa kunnes minulla alkaa tunnit koulussa. (Saavuin jo kuun alussa kuitenkin tutkimaan kaupunkia, ja vuokrasopimus alkoi myös kuun ekasta päivästä.) Luulin, että kaikki kämpän asukkaat olisivat tälle lukukaudelle tulleita vaihtareita, ja jokainen olisi yhtä ulalla ja kaveriton, jolloin olisi tärkeää muodostaa kämppisten kesken tiivis kaveripiiri.
Luuloni osoittautui kuitenkin vääräksi. Kun menin asunnolle, oli keittiössä jo työn touhussa nuori mies, nimeltään Roy. Kävi ilmi, että hän ja toinen nuori mies ovat asuneet asunnossa jo vuosia, Roy jo kuusi vuotta, ja että he ovat hollantilaisia! Kuva kämpän ja kämppisten tyypistä muuttui heti. Toinen kämppis on taiwanilainen Severus, joka oli muuttanut sinne samana päivänä, ja kävikin ilmi, että olimme täysin sattumalta myös samassa koulussa! Aika munkki, sillä asunnon sai valita asuntovälityksen sivuilta itse, ja vaihtoehtoja oli todella monia. Toisen hollantilaisen kämppiksen olen tavannut vain hyvin ohimennen, enkä muista enää edes hänen nimeään. Häntä ei ole näkynyt myöskään yhteisissä tiloissa.
Olin vain muutaman tunnin kämpillä ennen kuin lähdin puoliskoa vastaan juna-asemalle. Siinä muutamassa tunnissa onnistuin kuitenkin reippaasti luomaan pohjan kämppissuhteille, joka on todella tärkeää. Roy opasti talon ja kaupungin tavoille, ja Severuksen kanssa puhuimme koulusta ja Euroopan ja Aasian kulttuurieroista.
Puoliso, jokin tuttu asia kotimaasta on kuitenkin valtava helpotus minun kaltaiselle hermoheikolle, jota pelottaa jo olla yksin kotona yötä, ja reissaaminen ja uusien paikkojen tutkiminen ei ole ollenkaan tuttua. Loiva lasku siis on ihan paikoillaan, kun joutuu olemaan puoli vuotta pois kotoa ja kaukana kaikesta tutusta, alkaen ihan ihmisistä ja ruuasta, sekä kielestä ja rutiineista.
Saa sitten nähdä, kuinka koulun alkaessa kaveripiiri muodostuu, vai muodostuuko vapaa-ajalle edes kunnon kaveriporukkaa. Ainakin ideani kaikki kämppikset kattavasta kaveriporukasta on jo vanhentunut, sillä todellakaan en usko että työssäkäyviä hollantilaisia kiinnostaa kaveerata puoli vuotta viipyvien vaihtareiden kanssa sen enempää kuin on pakko. :P
Koulu alkaa maanantaina, ja seuraavana päivänä jäänkin ilman konkreettista suomiturvaa, kun puolisko suuntaa takaisin Suomeen. Siitä se todellinen seikkailu alkaa, kun alkaa koulu, uudet sosiaaliset ympyrät sekä yksin vieraaseen maahan sopeutuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti