... ja kuinka se eroaa Suomesta.
Toki puhun nyt lähinnä vain alueesta, jonka läpi itse kuljen ja jossa asun. Ehkä muualla on erilaista, mutta ainakin Ouluun verrattuna tämä on aika jännää!
Eli, seutu on tiukkaan rakennettua, on autotie jota ympäröivät jalkakäytävät ja vähän leveämmässä kohdassa omat, punaiset pyöräkaistat. Mitään muuta kuin katukivetys ei rakennusten väliin mahdu, ei siis piennarta tai nurmikoita tai aina edes puita. Kuulostaa keskustalta, eikö?
Mutta kun kyseessä ei ole keskusta. Talot on keskimäärin kaksikerroksisia, ja suurimmassa osassa asuu ihmisiä. Katutasossa. Joissa on valtavat ikkunat.
Ihmiset siis asuu tällä alueella kuin näyteikkunoissa, ja muutaman kerran luulinkin meneväni kissakahvilan ohi, kunnes tajusin että se onkin vain jonkun koti, ja kissa viihtyy ikkunalaudalla maisemia katsellen.
Suurinosa peittää näkyvyyden kämppäänsä, osalla on aina verhot kiinni, osalla raollaan, iso osa on peittänyt lasia jotenkin, kuten maitolasikalvolla. On näkynyt myös kuplamuovia ja pressua. Monella on ikkunassa ulkopuolella sähkökäyttöiset metalliverhot, jotka lasketaan ikkunan perittäväksi panssariksi illaksi.
Omituista se oli aluksi. Tiirailin tiedostamattani ihmisten asuntoihin vahingossa sisälle, sillä sekaan on ripoteltu myös liiketiloja, mutta kaikissa on yhtä isot ikkunat kadulle päin. Kissoja näkyy useammassa kodissa, ja koti- ja koulumatkani piristys on erään ikkunan ääressä puuhaileva harmaapapukaija (jos verhot eivät ole kiinni). Parin viikon jälkeen alkoi päähän iskostua, että ei tällä alueella pääse ikkunashoppailua joka lasin edessä harrastamaan, ja varsinkin pyörän hankkimisen myötä vauhti on jo sellainen ettei sitä kerkeä maisemia katselemaankaan.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti