Mietitytti, miten taalla viikonloput alkaa menemaan, silla jos haluaisin alkaa ihan hikipingoksi ilman vapaa-ajan sosiaalista kanssakaymista, yrittaisin olla mahdollisimman paljon koululla tekemassa kouluhommia ja muutenkin datailemassa. Lauantaisin koulu on auki vain viiteen, ja sunnuntaisin tyystin suljettu.
Lauantai-iltana sain tietaa jannittavia juttuja asuntomme dynamiikasta! On ollut pitkaan arvailun kohteena, keita mystisessa "alakerrassa" asuu. Roy sanoi aluksi siella asuvan kaksi aasialaista miesta, jotka vain pelaavat koneillaan kaikki paivat, mutta heita ei nay koskaan, koska alakertalaisilla on oma vessa, keittio ja kylppari. Tokana iltana keittioomme polahti aasialainen nainen hakemaan jaatelonsa pois meidan pakastimesta, silla heidan oma pakastin oli liian taynna talle jaatelomaaralle.
Lauantai oli tahan kuitenkin kaannoskohta. Olin ihan normaalisti tekemassa ruokaa, kun yhtakkia keittoon paukkaa sisaan vierasta porukkaa. Meidan terassille paasee vain keittion lapi siis, ja sinne tama porukka oli menossa. Yllattaen, joukossa oli vaihtariluokkalaisemme Flo seka Andrea myos! Kavi ilmi, etta Flo asuu siella meidan alakerrassa! Kolme neljasta vaihtarista asuu siis ihan samoilla nelioilla! Lisaksi mukana oli yksi vasta muuttanut nainen ja yksi mies, joka oli kai kaveri jostain, kun ei tuonut ilmi ainakaan etta asuisi hankin saman katon alla.
Oli niilla selvasti jokin illanvietto meneillaan, mutta kaytoskoodi oli selkea, jo ihan hajusta paatellen ja miksi ylipaataan terassille mentiin. Olin vailla tolkinavaajaa edelleen, silla tyhmyyttani ostan jatkuvasti tolkkeja, joissa ei ole repaisykantta, ja terveelliseksi tarkoitettu ruokani jai yhta vihannesta vajaammaksi koska vielakaan taikuri ei ollut taikonut laatikostoomme tolkinavaajaa... Niinpa kysyin alakerran vaelta, onkohan heilla sellaista, ja lahdin heidan mukanaan katsomaan. Se kuitenkin unohtui asioita hammastellessa, ja mita parasta, siella on UUNI!
Meidan kampassa ei siis uunia ole, ja vaikka Severuksen kanssa puhuttiin oman maan perinneruoista, ja aioin tehda makaroonilaatikkoa joskus, luulin sen jaavan kun ei ole uunia. Samoin paria tuntia aiemmin kaupassa mietin, etta ostaisinko sittenkin vain tyyliin ranskalaisia ja pakastepitsan, mutta onneksi muistin uunittomuuden ja ostinkin ihan oikeita raaka-aineita. Kun olin lahdossa alakerrasta, uusi tytto, joka oli saapunut vain pari paivaa sitten, kysyi etta oliko meilla suunnitelmia viettaa iltaa tai lahtea kaljalle, johon en oikein osannut vastata mitaan jarkevaa tai edes positiivista, joten kaansin kysymyksen vain takaisin haneen ja sanoin etta jos ne meinaa jotain, niin laittaa whatsapissa viestia. No, yllattaen ei kuulunut!
Sunnuntaina kavin hakemassa pyoran (siita koko roskasta joskus toiste enemman) ja Severuksen kanssa kaupungilla shoppailemassa, kun se tarvitsi uudet tohvelit. Ostin evasrasioita ekasta kaupasta, jossa jo paivittelin koulun jaakaapin puutetta. Mikro on, mutta missa sailyisi lounas pilaantumatta siihen saakka. Muistelin kotona lepaavaa pienta kylmalaukkua ja pienia kylmakalleja ja toivoin etta olisin tajunnut ottaa ne mukaan. Toinen, alyton rojukauppa jossa oli noin about kaikkea turhaa mita toivoa saattaa tai ei osaa edes aavistella mita voisi olla olemassa... Sielta loytyi uusi ihastukseni kohde, nimittain evasrasia, jossa on kannessa irrotettava, kannen kokoinen kylmakalle! Juuri se mita kaipasin! Ihanaa! Se maksoi enemman kuin kolme muuta evasrasiaa yhteensa, mutta tulee kylla niin hyotykayttoon taalla! Eipa ne normaalitkaan evasrasiat varmasti hukkaan mene, ja niita tulee varmasti kaytettya viela kotosuomessakin.
Sitten kun ei edellisena paivana saatu aikaiseksi, vaikka hengattiin aika paljon jo asunnon vaihtariporukalla (eli mina, Severus ja kaksi ranskalaista tyttoa) keittiossa tekemassa kukanenkin ruokaansa, syomassa ja juttelemassa, Severuksen kanssa piirrettiin sitten eilen. Meilla on siis yhtena koulutehtavana piirtaa nelja kuvaa viikossa, ja JOS ymmarsin oikein, saa piirtaa ihan mita vain mika on mielenpaalla, vaikka ensin ymmarsin etta pitaisi piirtaa elavasta mallista jotain. Piirsin sitten eilen kolme papukaija-aiheista piirrosta, ja kaytin varittamiseen Severuksen kynia. Vahanko ne oli ihanat! Olen joskus ennenkin rapeltanyt sellaisilla, mutta vesiliukoiset puuvarit PLUS vesitussi on ihana yhdistelma! Aivan upeaa. Hankin kylla itselle sitten Suomeen omat.
Kohta kello olikin aika paljon ja vetaisin vain iltapalan naamaan ja katsoin loppuun edellisena paivana aloittamani Angry Birds elokuvan, minka mielenpaalla olemisesta kieliikin ehka yksi piirroksista...

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti