Kuten muutkin asiat täällä, asiat selviää hitaasti ja vähitellen, vaikka yrittäisi ymmärtää ja sisäistää kaiken tiedon kerralla. Tulevalla viikolla on Etelä-Hollannissa Carnaval-viikko, joka on kai alunperin uskonnollinen mässäilyjuhla ennen paastoa. Se on niin iso juttu, että viikko on koulustakin lomaa!
Iso osa Carnavalia ovat asut. Muistin vasta tänne saapuessa, että Suomessa vaihdossa ollut hollantilainen Saine kertoi että omaan vaihtoaikaani sisältyy Carnaval, kun tuli kai joskus puheeksi kuinka tykkään naamiaisasuista. En kuitenkaan pakannut yhtään lukuisista asuistani mukaan...
Asut eivät kuitenkaan ole niin yksinkertainen juttu. Vaikka moni kauppa myy pääasiassa joitain hahmoja tai esineitä esittäviä asuja, sekä myös oranssi-vihreitä hattuja, huiveja, puuhkia, leitä, mitä vaan, ilmeisesti Carnaval on, tai on ollut enemmänkin. Kun kävin paikallisessa kierrätyskeskuksessa etsimässä itselleni kertakäyttöistä, eli halpaa asua, huomasin siellä eron modernien naamiaiskauppojen tarjontaan: pääasiassa eivät olleetkaan hahmot, vaan typerät vaatteet mielettömän kirkkaissa väreissä ja älyttömissä kuoseissa.
Porukkaa kulki yhä enemmän asusteissa tai asuissa, ja jo viikolla näki huiveja yms. juttuja ihmisten päällä kaupungilla. Perjantaina jo päivällä ihmisiä näkyi naurettavissa Carnaval-kuteissa. Huomasin silloin yhä enemmän, että kyse ei ole esittävistä hahmoista.
Sen sijaan illalla käsitykseni muuttui. Noin 30-vuotiaat olivat muutoskohdassa, joiden asut olivat värikkäitä ja ei-mitään-esittäviä SEKÄ joitain oikeita hahmoja. Vanhemmat olivat lähes poikkeuksetta vain värikkäästi tai hassusti pukeutuneita, nuoremmilla oli taas selvästi enemmän tunnistettavia hahmoja. Suurinosa hahmoista oli silti pirteitä, ja en muista nähneeni mitään "pelottavaa", kuten viikatemiestä, ikonisia popkulttuurin sarjamurhaajia tai zombeja, joita yleensä näkee kaikenlaisissa pukujuhlissa ympäri vuoden Suomessa. Sen sijaan näin esim. Kahl Drogon, Yksin kotona -roiston ja Docib Paluu tulevaisuuteen -elokuvista. Suurinosa asuista oli aika huolimattomasti tehtyjä tai valmiiksi ostettuja pilailukauppalaatuisia asuja. Jotenkin se kuitenkin sopi tunnelmaan, ja yhdisti perinteisempää vaatehassuttelua nykypäivään, kun asut ei olleet niin viimeisen päälle.
Meininki sen sijaan oli täysin uskomaton. Olin koulussa mennyt kertomaan Suomen Vapusta, jolloin mekin pukeudumme ja hillumme keskustan kaduilla juomassa. No, Carnaval kestää viikon ja vaikka se kestäisi päivän, ei ainakaan kokemani Vaput ole olleet siihen verrattuna mitään!! Keskustaan on noussut päivässä mieletön määrä lavoja, kojuja ja terasseja, jotka kaikki jumputtavat kilpaa omaa musiikkiaan väliaikaisten kojujen myydessä humalaiselle kansalle mitä erilaisimpia mässyjä. (Tapasimme belgialaisen miehen joka välttämättä halusi ostaa meille semmoisen tikkuun pujotetun, spiraalille leikatun, uppopaistetun perunan. Oli se kyllä hyvää!) Tietyt kadut pursusivat ihmisiä eikä ollut enää niin väliksi minkä pystärin alueella muka oli, kun katu oli tupaten täynnä ihmisiä.
Oma hommansa on musiikki. Se oli kamalaa! En tiedä kuinka sitä kuvailisi, enkä uskalla linkata biisejä jos meneekin väärin. Se oli oluenhuuruista, saksalaisen kuuloista jumputusta, jonka tahtiin voi tanssia vaan hyppien tosi humalassa. Kävimme kaupungilla eilen katsomassa maisemia, sekä IESN:n bileissä. Bileissä soi välillä normaali klubimusa, joka oli mukavaa. Välillä sitten soi se carnavaljumputus, joka kieltämättä sai vaihtareiden innostuksen latistumaan, sillä harva tunsi Carnaval-musiikin.
Sellainen ensivaikutelma. Tänään katsastamaan lisää illemmalla, ja sunnuntaina on aiheeseen liittyvä paraati. Ei mitään tietoa millainen se on, mutta sittempähän se selviää!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti